Meillä oli tehtävänä järjestää oman ryhmän kesken skype meeting viimeviikolla. Tänään sitten kokoonnuimme iltapäivällä Skypen ääreen - neljä henkilöä seitsemästä. Homma toimi vaihtelevalla menestyksellä yhteys katkesi muutaman kerran ja minua ei kuultu ollenkaan. Pysyin sentään keskustelussa mukana, koska itse kuulin sentään lähes kokoajan mitä muut keskustelivat ja saatoin osallistua keskusteluun isännän kautta chattaamalla.
Se miksi minua ei kuultu, johtui siitä, että ajattelin virittää kameran taas vaihteeksi skypen jatkoksi. Järjestelmä vain oli tauon aikana hankkiutunut eroon kameran ajureista eikä enää tunnistanut sitä. No eipä hätää äkkiäkös nuo uudelleen asennetaan. Asennuksessa ei tosiaankaan juuri aikaa mennyt, mutta eipä se kamera toiminut siltikään ja homman tiimellyksessä hävisi mikki aivan tykkänään. No nyt mikrofonikin taas toimii, onneksi on järjestelmän palautuspisteet olemassa.
Mitäkö tästä siis voisi oppia? No ainakin sen, että älä ala säätää ennen kokousta. Sitä paitsi, luulen, että ulkomaailma tulee vielä ainakin toistaiseksi vallan mainiosti toimeen ilman kuvaa minun pärstästäni. Muuten Skype vaikuttaa varteen otettavalta välineeltä silloin kun se pelaa. Toistaiseksi ei ole vielä kovin vakuuttavia kokemuksia näistä kokouspuheluista, mutta kahden keskisessä viestinnässä homma kyllä toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti